By Alex Kinnunen 
Helsingin pörssi menettää pian jälleen yhden nimen riveistään. Kyse on kyberturvayhtiö WithSecuresta, jonka matka julkisena pörssiyhtiönä näyttää katkeavan, kun pääomasijoittaja CVC ja yhtiön perustaja Risto Siilasmaa päättivät ostaa sen pois markkinoilta.
Moni piensijoittaja seurasi tarinaa toiveikkaana. Spin-off F-Securesta sytytti odotuksen tulevasta kasvusta, ja osakkeita ostettiin innolla – usein korkeaan hintaan, uskoen siihen, että kyseessä voisi olla seuraava kotimainen menestystarina. Nyt, kun ovi pörssistä sulkeutuu, tarjottu hinta sisältää kyllä pienen lisän nykykurssiin nähden, mutta ei sitä pitkän kasvumatkan palkintoa, jota moni odotti.
Tunne monelle on sama kuin kutsun saaminen juhliin, mutta pääruoan ollessa jo tarjoiltu.
Miksi kasvuyhtiöt koukuttavat – ja miksi niihin myös petytään?
Kasvuyhtiöihin liittyy aina lupaus: markkinoiden valtauksesta, liikevaihdon kiihtyvästä kasvusta ja kannattavuuden parantumisesta. Tätä lupausta vastaan sijoittajat ovat valmiita maksamaan.
Mutta lupaukset ovat herkkiä säröille:
- Jos kasvu hiipuu, arvostus sulaa nopeasti.
- Jos rahoitusta täytyy hakea lisää, omistusosuus voi laimentua.
- Jos kilpailijat kirittävät tai taantuma iskee, tarina voi katketa äkisti.
WithSecuren kohdalla odotukset olivat erityisen kovat. Kyberturva-ala kasvaa globaalisti, mutta kilpailu samalla kiihtyy. Sijoittajat maksoivat siis pitkälti ”tulevaisuuden hintaa”. Nyt hinta on liki puolittunut siitä, mitä moni joskus maksoi.
Pääomasijoittajan näkökulma
CVC:n kaltainen toimija näkee saman yhtiön eri tavalla. He etsivät yhtiöitä, joita pörssissä hinnoitellaan alemmas kuin niiden potentiaali antaisi ymmärtää. Heidän etunaan on myös se, että he eivät tarvitse joka neljänneksen tulosyllätystä pitääkseen uskon yllä.
Suljetussa omistusrakenteessa yritystä voidaan kehittää pitkäjänteisemmin: hakea kansainvälistä kasvua, uudistaa liiketoimintaa ja rakentaa arvoa rauhassa. Kun arvo on luotu, yhtiö voidaan myydä eteenpäin – toiselle toimialayhtiölle, uudelle sijoittajalle tai jopa takaisin pörssiin.
Piensijoittajalle tarjottu hinta on tässä kohtaa usein vain pieni lohdutus, etenkin jos osakkeita on joskus hankittu huomattavasti korkeammalla hinnalla.
Mitä tästä pitäisi oppia?
Tämä tarina kiteyttää muutaman tärkeän opetushetken:
- Hinnalla on väliä. Jos maksat etukäteen kasvusta, kannat myös riskin pettymyksestä.
- Seuraa, mitä isot tekevät. Jos pääomasijoittajat vievät yhtiön pois pörssistä, piilee siinä usein arvoa – mutta hyödyn keräävät useimmiten he, eivät piensijoittajat.
- Hajautus on turvavyö. Sijoittamalla useampaan kohteeseen et jää vain yhden tarinan varaan.
- Ostotarjoukset eivät ole harvinaisia. Suomesta on viime vuosina poistunut useita yhtiöitä – esimerkiksi Basware, Kotipizza ja Duell.
Mitä tämä kertoo suomalaisesta omistajuudesta?
Ilmiö on toistuva: suomalaiset kasvuyhtiöt listautuvat pörssiin, mutta ennen kuin pidempi sijoitustarina ehtii aueta, ne päätyvät kansainvälisten pääomarahoittajien omistukseen. Tämä vähentää kotimaisten piensijoittajien mahdollisuuksia päästä mukaan pitkäaikaiseen arvonluontiin.
Käytännössä tämä merkitsee pörssin kaventumista ja osakesäästäjien pelikentän pienentymistä. Ei ole mahdotonta, että tästä nousee myös poliittinen keskustelu suomalaisen omistajuuden turvaamisesta.
Lopputulema
WithSecuren tarina on oppikirjaesimerkki siitä, kuinka pääomasijoittajat toimivat ja miten piensijoittajien odotukset usein karisevat. Lyhyen aikavälin hyöty voi syntyä, mutta suurimmat arvonnousut menevät usein niille, joilla on kärsivällisyyttä ja valtaa ohjata yrityksen suuntaa.
Piensijoittajille resepti pysyy samana: tarkista arvostustasot, hajauta sijoituksiasi, ja muista että jokainen kasvutarina ei pääty onnellisesti pörssissä. Joskus se päättyy hiljaisemmin – ostotarjouksen kautta.
Pohdinnan paikka: Haluammeko nähdä lisää suomalaisyrityksiä katoavan kotipörssistä, vai pitäisikö meidän etsiä keinoja, joilla piensijoittajien roolia suojellaan paremmin tässä muuttuvassa pelissä?