SSAB vie 45 miljardin jättitehtaan Ruotsiin miksi Suomi jäi ilman ja mitä se merkitsee tulevaisuudelle

Kun SSAB päätti rakentaa uuden 4,5 miljardin euron fossiilivapaan terästehtaan, monen suomalaisen katse kohdistui välittömästi Raaheen. Kaupunki on jo pitkään ollut terästeollisuuden sydän Suomessa ja monelle itsestään selvä vaihtoehto uudelle mega-investoinnille. Päätös kuitenkin kääntyi Ruotsin suuntaan, ja Luulaja nappasi jättihankkeen. Tämä ei ole vain yksittäinen ratkaisu, vaan kuva siitä, miten Pohjoismaat käyvät kovaa peliä teollisuuden tulevaisuudesta.

Mitä Luulajaan on luvassa?

Tuleva terästehdas on mittakaavaltaan poikkeuksellinen ja sillä on merkittävä vaikutus koko Ruotsin talouteen ja ympäristöön.

• Investointi: 4,5 miljardia euroa
• Tuotantokapasiteetti: 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa
• Käynnistyy: 2029
• Työllisyys: Rakennusvaiheessa tuhansia töitä, pysyviä työpaikkoja satoja
• Päästöt: Ruotsin hiilidioksiditaso laskee jopa 7 %

Kokonaisuus tekee Luulajasta yhden koko Pohjois-Euroopan suurimmista teollisuushankkeista.

Miksi ei Raahe?

Vaikka Raahe oli vahvasti mukana kisassa, ratkaisevat erot kääntyivät lopulta Ruotsin eduksi.

1. Energia: Ruotsin pohjoisessa sähköä on tarjolla enemmän ja se on suurelta osin vesivoimaa ja tuulivoimaa. Suomen verkot olisivat vaatinet merkittäviä vahvistuksia.
2. Politiikka ja omistus: Ruotsin valtiolla on SSAB:ssa LKAB:n kautta suuri omistus, mikä painoi vahvasti vaakakupissa. Suomen vaikutus oli pienempi.
3. Logistiikka: Tehdas rakentuu nykyisen alueen viereen Luulajassa. Ratkaisu on kustannustehokas verrattuna Raahen suurempiin perusmuutostarpeisiin.
4. Aikataulu: Ruotsi sai lupaprosessit ja päätökset vauhdilla maaliin, mikä antoi sille etumatkan kilpailussa.

Mitä tämä merkitsee Suomelle?

Raahelle hävitty investointi on pettymys. Se olisi tarkoittanut satoja pysyviä työpaikkoja juuri sinne, missä riippuvuus terästeollisuudesta on suurin. Vaikka SSAB lupaa tulevia investointeja myös Suomeen, aikataulua ei ole. Päätös nostaa esiin rakenteelliset haasteet:

• Sähkönsiirtoverkkomme ei pysy investointien vauhdissa.
• Lupaprosessit kestävät yhä liian kauan.
• Valtion rooli suurena omistajana ei ole yhtä aktiivinen kuin Ruotsissa.

Euroopan teräsmarkkinat muuttuvat

Globaalisti markkinoita hallitsee teräksen ylituotanto, erityisesti Kiinassa. SSAB ei tähtää massatuotantoon, vaan erikoistuotteisiin – kevyisiin, mutta vahvoihin teräksiin, joita hyödynnetään esimerkiksi autoissa ja infrastruktuurissa. Jos strategia kantaa, Luulajan tehdas on ratkaiseva askel kilpailuedun säilyttämiseksi.

Mitä tästä voidaan oppia?

Päätös on selkeä menestys Ruotsille ja konkreettinen esimerkki siitä, miten suuret investoinnit eivät ratkea pelkkien liiketoimintalaskelmien pohjalta. Infrastruktuuri, poliittinen tahto ja valtion omistusrooli osoittautuivat ratkaiseviksi. Suomelle tämä on muistutus siitä, että:

• Lupaprosesseja on nopeutettava,
• sähköverkkoa on vahvistettava,
• ja valtion omistajuuden tulee olla määrätietoisempaa.

Neljän kohdan yhteenveto

1. SSAB investoi 4,5 miljardia euroa Luulajaan ja vähentää Ruotsin päästöjä jopa 7 %.
2. Suomi jäi jälkeen energiarakenteen, logistiikan ja poliittisen omistajuuden osalta.
3. Raahen asema säilyy, mutta tulevien investointien suunnitelmat ovat epäselviä.
4. Kilpailussa pysyäkseen Suomen on vahvistettava energia- ja teollisuuspolitiikkaansa.

Jatkokysymys jää avoimeksi: paljonko Raahe todella menetti työpaikkoja, pääomia ja aluetaloudellisia hyötyjä verrattuna Luulajaan? Sen selvittäminen näyttää konkreettisimmin, mitkä panokset tässä pelissä todella olivat.