By Alex Kinnunen 
Kuvitellaanpa hetki, että saisit kurkistaa suomalaisten eläkeyhtiöiden salkkuihin. Mitä sieltä löytyisi? Vaikka moni saattaa kuvitella, että kansallista pääomaa hajautetaan laajasti kotimarkkinoille, totuus on toinen: eläkeyhtiöt pelaavat varman päälle, ja sijoituskohteiden lista on yllättävän lyhyt.
Vakauteen panostavia valintoja
Suomen suurimmat eläkevakuuttajat, kuten Keva ja Ilmarinen, tekevät sijoituksia huolella. Vaikka puheissa usein korostetaan kotimaisen omistajuuden merkitystä, käytännössä vain harvat ja luotettavat yhtiöt pääsevät eläkeyhtiöiden salkkuihin.
Pelin varmat nimikkeet: Elisa, Sampo ja Nordea
Esimerkiksi Kuntien Eläkevakuutus Keva painottaa salkussaan erityisesti kolme yritystä:
- Sampo – finanssialan jättiläinen
- Elisa – vakaata kassavirtaa tuottava teleoperaattori
- Nordea – Pohjoismaiden suurimpiin kuuluva pankkikonserni
Nämä yhtiöt ovat tunnettuja stabiileista osingoista ja ennustettavasta tuloksesta, mikä on tärkeää pitkän aikavälin eläkkeiden turvaamisessa.
Kansainvälisyys tuo hajautusta
Eläkeyhtiöt eivät toki keskity vain kotimarkkinoihin. Kansainväliset sijoitukset, etenkin Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ovat viime vuosina kasvaneet. Esimerkiksi Ilmarinen ja Varma ovat lisänneet ulkomaisten osakkeiden osuutta salkuissaan huomattavasti.
Fortum – jakolinja kulkee keskeltä
Fortum on poikkeus kotimaisissa sijoituksissa – se jakaa mielipiteitä enemmän kuin mikään muu. Taustalla ovat muun muassa Uniper-kriisi sekä Venäjä-yhteydet, jotka ovat herättäneet sijoittajissa epävarmuuden tunteita.
Eläkeyhtiöt näkevät Fortumin eri tavoin:
- Osa pitää tätä ostopaikkana, koska riskit on jo hinnoiteltu
- Toiset taas pitävät edelleen riskejä liian suurina
Tällainen jakautuminen kuvastaa hyvin sitä, miten eri tavoin ammattisijoittajat voivat tulkita samaa tilannetta – etenkin, kun sijoitushorisontti on vuosikymmenissä.
Osakeanneissa mukana – yhteiskunnallinen rooli
Keväällä 2024 eläkeyhtiöt osallistuivat näkyvästi useisiin osakeanteihin. Ne tarjoavat vakautta hakeville yrityksille pitkäjänteistä pääomaa ja samalla pyrkivät säilyttämään kotimaisen omistuksen mahdollisimman vahvana.
Tämä rooli on tärkeä osa eläkeyhtiöiden yhteiskunnallista tehtävää: olla vakautta tuova voima talouden heilahdellessa.
Voiko yksityissijoittaja oppia jotain?
Kyllä – mutta rajoituksin. Yksityissijoittajan ja instituution ero löytyy ennen kaikkea:
- Aikajänteessä – yksityissijoittaja ei aina voi odottaa vuosia
- Resursseissa – eläkeyhtiöillä on paremmat analyysimahdollisuudet
- Riskinsietokyvyssä – suuret salkut kestävät heilahtelut eri tavalla
Silti niiden toiminta tarjoaa arvokkaita signaaleja: mihin isot toimijat liikkuvat, mitä he arvostavat, ja mistä he odottavat vakaata tuottoa pitkällä aikavälillä.
Yhteenveto – mitä sijoittajana oppia?
- Sampo, Elisa ja Nordea edustavat instituutiosijoittajien suosikkeja vakauden vuoksi
- Fortum jakaa mielipiteitä – riskien ja mahdollisuuksien rajamailla
- Osakeannet tarjoavat keinoja vaikuttaa ja vakauttaa yhteiskuntaa
- Kansainvälinen hajautus on voimakkaassa kasvussa eläkesalkuissa
- Yksityissijoittajan kannattaa seurata instituutioita – mutta pitää kiinni omista tavoitteistaan
Lopulta eläkeyhtiöiden salkut eivät välttämättä välky nopeilla voitoilla, mutta ne tarjoavat kurinalaisuutta ja harkittua päätöksentekoa. Kun sijoitusmaailma tuntuu sekavalta, eläkeyhtiöiden tekemisiä seuraamalla näkee usein selkeämmin, mikä todella markkinoilla painaa – ja kuka uskoo yhä Fortumiin.