Suomen valtion omistusten paluu valokeilaan kriisiajan sijoitusstrategiana ja talouden turvana

Vielä pari vuosikymmentä sitten Suomen laaja valtionomistus pörssiyhtiöissä herätti lähinnä hämmennystä ja kriittisiä kysymyksiä. Miksi valtio, joka samaan aikaan säätää pelisääntöjä, istui isona omistajana Fortumissa, Nokiassa, Finnairissa ja Nesteessä? Euroopassa vallitsi aivan toisenlainen suunta – maat myivät omistuksiaan yksityisille markkinoille. Suomi näytti ulospäin sitkeältä erikoisuudelta, joka piti kiinni mallista, jota ei oikein haluttu kopioida.

Miksi Suomea pidettiin aikanaan outona?

Käsitys syntyi monesta syystä:

• Laajat sijoitukset: Harvassa Euroopan maassa valtio omisti yhtä paljon pörssiyhtiöitä.
• Ristiriidat: Valtio oli yhtä aikaa pelisääntöjen laatija ja pelaaja.
• Ideologinen taistelu: Oikeisto halusi yksityistämistä, vasemmisto puolusti valtion kontrollia.

Tulos oli malli, jota ei nähty houkuttelevana – ei kotimaassa, eikä EU-tasolla.

Miksi maailma kääntyi päälaelleen?

Koronapandemia, energiakriisi ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan muuttivat nopeasti ymmärrystä valtion roolista. Kun tähän lisätään toimitusketjujen häiriöt ja teknologinen kilpailu suurvaltojen välillä, valtion omaisuus ei enää näytä historialliselta painolastilta vaan strategiselta välineeltä.

• Energia ja huoltovarmuus: Jokainen maa haluaa turvata perusresurssit.
• Teknologinen kilpailu: USA, Kiina ja EU tukevat aggressiivisesti tekoälyä ja mikrosiruja.
• Puolustus ja infrastruktuuri: Valtiot haluavat olla aktiivisia toimijoita.
• Sijoitusrahastot esimerkkinä: Norjan ja Singaporen mallit näyttävät nykyään tavoiteltavilta.

Entä Suomi?

Jos vielä hiljattain olimme poikkeus, nyt olemme lähes edelläkävijöitä. Suomen malli istuu suoraan uuteen aikakauteen, jossa valtion sijoituksia arvostetaan enemmän kuin ennen.

• Mahdollisuus: Valtion mukanaolo tuo uskottavuutta ja houkuttelee yksityistä pääomaa.
• Perustelu: Energia ja kriittiset resurssit ovat aloja, joissa kansalaiset hyväksyvät valtion aseman.
• Riski: Jos poliittinen ohjaus menee liian pitkälle, markkinoiden dynamiikka voi kärsiä.

Mitä tämä merkitsee sijoittajille?

Valtion oma rooli ei pysy pelkästään päätöksenteossa kabineteissa, vaan se ulottuu myös tavallisiin sijoitussalkkuihin.

• Valtion päätökset vaikuttavat pörssiyhtiöiden kurssikehitykseen ja osingonjakoon.
• Eläkeyhtiöt seuraavat tarkasti, miten valtio toimii omistajana.
• Kotitaloudelle valtio voi luoda turvallisuuden tunnetta, mutta samalla markkina altistuu politiikan riskeille.

Iso kuva

Suomi oli pitkään omaperäinen, jopa hieman vanhanaikainen kummajainen, joka ei luopunut valtionomistuksistaan. Nyt kriisit ovat tehneet tästä mallista hyväksytyn ja jopa tavoitellun. Tilanne voidaan tiivistää näin:

1. Kriisit tekevät valtion omistajuudesta hyväksytympää.
2. Suomen malli ei enää ole poikkeus.
3. Sijoittajat saavat sekä vakautta että uudenlaisen politiikkariskin.
4. Keskustelu jatkuu: mikä on oikea tasapaino valtion ja markkinoiden välillä?

Kysymys kuuluu: onko Suomella nyt mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä, vai voiko tämä trendi kääntyä sijoittajien huoleksi?

Haluaisitko seuraavaksi jatkoa esimerkiksi otsikolla ”Valtion omistukset ja yksityissijoittajan näkymät 2025” vai enemmän yhteiskunnallisen katsauksen teemalla ”Valtiokapitalismin nousu – mitä se kertoo Suomen taloudesta”?